Lähipäivät olen istunut tiukasti tietokoneen ääressä surfailemassa netissä. Tuloksia alkaa pian tulla, mutta ei vielä ihan. Ovat siinä vaiheessa, että "vahvistamista" vaille valmis. Sen verran paljastan, että kyseessä on vähän pidempi reissu aurinkoon loppuvuodesta. Jee!

Sukulaisnainen tupsahti yllätyksenä yövierailulle. Eilinen päivä meni rattoisasti uimassa, shoppailemassa sekä kyläilyssä. Vieras jatkoi matkaa nyt aamulla. Päivä hurahtanut pitkälle, surfailen netissä  "salaista tietoa etsien". 

Elisessä Hesarissa olevaan kirjoitukseen Vammaisen henkilökohtaisesta avustajasta on verkko lehteen poikinut tosi ikäviä kirjoituksia. Näistä tulee tosi surullinen olo. Mikä meihin ihmisiin on mennyt, kun ei millään haluta hyväksyä erilaisuutta eikä yhdenvertaisuutta nk terveisiin henkilöihin verrattuna. Tuo vammaisuus on sellainen asia, että se voi kohdata kenet tahansa ja milloin tahansa. Pitäisi miettiä, että mitä itse haluaisi kun jostain syystä joku vakava sairaus- tai onnettomuus yllättäisi? Mihin tämä maailma onkaan menossa....?

Perjantai iltana hän saapui saattojoukon kanssa. Jäätiin kahden -  ensiksi pihan leikkipaikalle kiipeämään narutelineille.Kiiruhdimme kuitenkin takaisin, koska ei ollut paljon aikaa ja paljon ehdittävää. "Aarre" piti tutkia ovatko lisääntynee.  Ei ollut tällä kertaa, mutta salarakas viisaasti tokaisi, että "parempi, kun ovat täällä jos vaikka niihin  tulee jotain lisää". Hyvä oivallus.

Pikkukakkosen kotisivu kurkittiin pääsi itse hiirellä surfaileen. DVD:ltä katsottiin pari tarinaa. Iltatoimet sekä nukkumaan meno, kun ensin oli päätetty, että mihin se patja oikein laitetaan? Herätys kello kolmen aikaan yöllä, kun yövieraalle tuli "puheripuli"  joten hän meni taskulampun kanssa hekemaan  hakemassa xylitoli-purkan. Söi makean kuoren ja sitten sylkäisi pois. Sen jälkeen tuli viereen nukkumaan tosin "puheripulia" jatkui vielä. Kertoi korvatulehduksesta, että kuinka kipeä se oli ja kertoi tietävänsä, että kun korvan yksi osa (jonka nimeä en muista) on punainen, niin silloin se on tulehtunut jos se on taas vaalea, niin se on terve, mutta vihdoin uni voitti hän nukahti "pingviini" kainalossa.

Seitsemältä oli seuraava herätys tosin minä olin lähtenyt jo valmistelemaan aamiaista. Ei kauan kestänyt kun sain aamukahviseuraa. Taisi mennä aamiaikseksi pari karkkiakin. Paahtoleipää meni myös oikein mallikkaasti, kertoi mulle että kotona "saa kahdelle leivälle kaksi palaa juustoa ja täällä neljä"!!!

Aloitimme päivän leikit hän halusia tutkia, miten tulostetaan tietsikalla joten homma käyntiin. Hän keksi, että hän tulostaa valokuvia minun albumista ja antaa sitten kotiväelle lahjaksi, kun vielä laminoitiin ne tauluiksi. Hän huomasi kuvan äitini-hautakivestä jonka hän ehdottomasti halusi antaa isille lahjaksi. Tuli vähän tippalinssiin, kun pikkuinen mies oivallisesti tiesi, että kyseessä oli isin mummin hauta. Ötököitä otettin myös, lehmän, lampaan, hevosten ja tulipa joku kukkakin mukaan.

Lopuksi hän piirsi minulle pari hienoa piirustusta.

Merenneidon jolla on tissiliivit sekä korvikset!

Salarakkaan oman majan joka oli puussa johon oli monenlaista sisänkäyntiä. Liaani, narutikkaat sekä kaiteelliset portaat joita juuri minä olen kiipeämässä. Sekä Kuopion mummi altaassa jumppaamassa, siis se jolla on kihara tukka. Puu on syvällä maassa juurineen, että jaksaa kannattaa raskaan majan. Isi tuli noutamaan, vaikka salarakas olisikin halunnut olla vielä pitkään. Aarteet repuun sekä tuliaiset pikkusiskoille. Lähtöhalaukset sitten hän reippaasti lähti painava reppu selässä rappuja alas onhan hän tuleva vuoristokiipelijä.

Arvatkaa oliko tämmönen vähän vanhempi leidi väsynyt?

Näin upean sateenkaaren sain kuvattua Lehtimäen opistolla, kun olin luokkakokouksessa. Värikaari meni myös toiseen suuntaan joten onni on sateenkaaren päässä. Niitä oli nyt kaksi joten onnea riittää. Luokkakokouksessa meitä oli sellainen parikymmentä ruskiksen koulussa olleita jotka oli tunlleet paikan päälle. Opisto on vähän syrjäisellä paikalla, mutta minulle se sopi kun mökkeröltä ei ollut kovin pitkää matkaa mitä nyt vähän alle sata kilometriä.

Ohjelmaa meillä ei varsinaisesti ollut, mutta kävin pari kertaa uimassa ja olihan siellä muitakin tuttuja joiden kanssa aikaa tuli vietettyä. Kaipaan vähän jäsentäytynyttä toimintaa sillä nyt jäi vähän hassusti ilmaan, että mitä kellekin kuului tai kuuluko mitään erikoista. Osa taisi olla aivan tyytyväinen kyseiseen järjestelyyn. Yritin saada itsellesi hierontaa, mutta ei onnistunut kun en ollut älynnyt varata aikaisemmin.

Kaksi päiväisen tapaamisen jälkeen kaikki lähti tahoilleen ympäri suomea ehkä vielä jossain nähdään. Meillä on erityinen yhteys, siis kun ollaan oltu sisäoppilaitoksessa, tunnetaan toisemme läheisesti aivan kuin sisarukset minun kohdalla ehkä vielä paremmin.

Tämä päivä on mennyt kuntoilun, siis uimisen merkeissä. Lisäksi yritin käydä ostamassa vadelmia pakkaseen, mutta ei niitä kauppaan ollut tullutkaan. Huomenna uusi yritys.

Tänään olen suunnitellut yhtä ihanaa juttua, joka olkoon vielä salaisuus. Huomenna saan aivan erityisen yövieraan jota olen jo kovasti kaivannutkin. Joten "hiiret" on melkein unohtuneet....!!! Heippa.

Nukutti mökkeröllä tosi pitkään aamulla oikeastaan heräsin, kun naapurin Satu meni ohi ja hukkaisi hyvän huomenen jolloin havahduin, että tarttis varmaan herätä. Siitä hakemaan kahvi vettä ulkokomerosta ja "lähes" halvauksen saaneena, ensin silmiini osuu hiiri joka on kävelee komeroa kohti. Minä sitä ajamaan takaa joten se piiloutui jonnekin komeron onkaloihin. Sain kahvit keitettyä ja taas vilkasin terassille, niin taas vilisti hiiri. En ehtinyt katteleen, että oliko sama otus. Tällä kertaa se hiipi kuitenkin "hiirikilleribaariin" joten rauhoituin ja annoin syödä rauhassa "tappaviaherkkuja".

Olin siis lähdössä mökiltä kohti Helsinkiä joten tavaroita kasaan laittaessa oli sellainen tunne, että niitä hiiriä vilisti ihan joka paikassa. Alusvaateita etsiessä, kun pussissa heilahti jotain mustaa oli hyvä, etten heittänyt kalsareita pitkin nurmikkoa. Onneksi juuri ennenkuin heitin huomasin, että se mikä liikkui olikin musta sukka. Huiskin tavaroita pyöräkärryyn ja ravistelin huolellisesti ettei vain tule mukaan yhtään elukkaa.

Vielä kun sain kamppeet kasaan ja olin lähdössä viemään niitä auton takakonttiin, niin puutarhapöydän alla yksi viiksiniekka silmät kiiluen hoiperteli baarista poispäin. "Annoin sille vielä vähän lisää vautia" seuraavaksi silmiin osuin lehtosammakko joka varmaan ihmetteli mitä tuo ihmishirviö tuossa oikein mekkaloi.

Olen kotona enkä ole vielä uskaltanut purkaa tavaroita jos kuitenkin olisi joku karvainen viiksiniekka löytänyt tiensä mukaan...???? Tulomatkalla mietin jo, että en enää ikinä halua mennä koko mökkerölle! Minä saan näppylöitä niistä elikoista. Hätäpäissäni en saanut edes komeron ovea lukkoon, joten soittelin jo naapurin Satulle että yritä sinä kun ohi kuljet laittaa sitä lukkoa kiini. Hän lupasi joten kaunis kiitos siitä.

Onneksi turvallisesti kotona - nyt sitten purkamaan niitä pyykkejä...???

Sisilisko oli paljon parempi kaveri, kuin viiksiniekat!

Lähdin hyvissä ajoin ajelemaan kohti mökkeröä, siis Multiaa. Koko matkan satoi väliin enempi ja väliin vähempi. Oli vähän hankalaa ajella, kun ohittajat heittivät kuravedet tuulilasiin ja sitten ei nähnyt senkään vertaa. Muutaman kerran pysähdyin huilaamaan ja syömään. No perillä ollaan sauna on lämmitetty ja tavarat pantu paikoilleen. Sydänystävä soitteli ja kännykän radiolla kuuntelin Olympialaisten avajaisia. Laitoin sisaruksille viestiä, että "mökkeröllä pidetään sadetta" viesti poiki yhden kutsun iltateelle. Pääsin samantien myös päivittään blogin. Juttu on tänään lyhyt, mutta hengissä ollaan ja myöhemmin lisää, siis kun on jotain kerrottavaa. Heippa. 

Päivä on mennyt valmistellessa huomista reissua mökkerölle. Tosin en viivy nyt montaa päivää, mutta menen samalta reissulta luokkakokoukseen Lehtimäen opistoon joten tarvii katsoa vähän tarkemmin mitä vaatteita ottaa mukaan. Vähän tämä ajankohta harmittaa, kun olympialaiset alkaa huomenna eikä mulla ole siellä mitään kahtomisvehettä. Tällä kertaa en aioi raahata mitään vehkeitä mukana. On mulla kännykässä radio joten jotain pääsen kuulemaan. Ilmatkin taitaa olla "sitäsuntätä" ettei taida tarvita aurinkoakaan palvoa.

Olin kyllä aamulla, kun vielä aurinko paistoi menossa merenrantaan uimaan, mutta se sitten jäi aikomukseksi. Voi kun vatut olisi kypsyneet, että sais vähän kerättyä, kun vattuhillo on taivaallisen hyvää paahtoleivällä.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille! Heippa.

Helsingin Lautamiehet järjesti syyskauden avauksen risteilemällä Royal Linen M/S Kingillä matkalla kuulimme tarinoita kieltolain aikaisesta pirtun salakuljetuksesta suomessa. Kuuluisin salakuljettaja oli Algoth Niska hän on muuten Dannyn, siis Ilkka Lipsasen vaari. Mielenkiintoisia tarinoita kuultiin ruoka ja seura oli hyvää. Aika riensi nopeasti ja kohta oltiin takaisin Kauppatorin rannassa josta minua tuli noutamaan kuljetuspalvelun auto tällä kertaa vähän etuajassa. Olin nimittäin aika tattis, siis väsynyt kun meno matkalla shoppailin keskustan kaupoissa. Kaksi puseroa tarttui matkaan ostin ne ensiviikon luokkakokousta varten. Eihän sinne voi vanhoilla mennä luulevat vielä, että ei raaski ostaa uusia vaatteita.

Tässä tärkeimmät tänään, heippa!

Viime yön myrsky oli aivan kamala, kun keskellä yötä tartti panna ikkuna kiini. Nimittin tuuli puhalsi parhaimmillaan, että makkarit verhot pyöri ilmassa. Onneksi nyt on jo tyyntynyt olen menossa huomenna pienelle ruokaristeilylle lautamiesten kanssa ehti jo käydä mielessä, että mitenkä siellä paatissa oikein pysyy pystyssä. Puhumattakaan siitä, että miten ruokalautaset pysyvät nenän alla. Onneksi huomiseksi on jo luvattu parempaa ilmaa.

Tänään olin tapaamassa ystävää vuosien takaa käytiin syömässä lounas ravintolassa jonka nimeä en muista, mutta sijaitsee Museokadulla. Ruoka oli aivan erinomaista kuin myös seura. Jälkiruoka nautittiin ystävän asunnolla ja muisteltiin menneitä. Kuinka paljon oltiin menossa, ystävistä mihin ovat kadonneet? Kuuluuko tähän ikään jo, että haikailee mennyttä aikaa? Ei me oikeastaan haikailulta, vaan mietittiin että miten sitä jaksoikaan silloin mennä lähes seitsemänä päivänä viikossa johonkin istumaan iltaa. Hyvällä mielellä tulin kotiin ja tuulikin oli laantunut ei riepottanut kovin paljon enää.

Sain tuliaisia myös ystävältä jonka kukkia hoitelin, siis kukat yhtä lukuunottamatta pysyivät hengissä. Hyvä minä - olisi voinut käydä hullumminkin. Huomisiin, heippa!